Dialogi on ymmärtämiseen tähtäävä keskustelu

Dialogi on luova ja yhteistoiminnallinen tiedonhankinta- ja -rakennusprosessi, joka toteutuu sekä
yksilössä itsessään että yksilöiden välillä. Ryhmän yhteinen ymmärrys syntyy dialogissa -
keskustelijoiden välisessä tasapuolisessa ja avoimessa yhteistyössä. Se on yhteistoimintaa ja
vuoropuhelua, jossa viestintäkumppanit ajattelevat yhdessä. Kaikki ryhmässä tapahtuva - ja
tapahtumatonkin - toiminta näkyy vuorovaikutuksessa: ilmapiirissä, sanallisissa ilmaisuissa,
vaitiolossa, eleissä, ilmeissä, liikkeissä, tilankäytössä. Hiljaisuus ja vetäytyminen ovat
vaikuttavia tekoja siinä missä puhuminenkin. Dialogissa ei etsitä näennäisiä pintaratkaisuita,
vaan ryhmä tuottaa yhdessä syvällisiä merkityksiä ja yhteistä tietoa. Siinä ei pelkästään etsitä
eikä seulota informaatiota, vaan puntaroidaan erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja sekä
kyseenalaistetaan sekä omia että muiden esittämiä ratkaisuja.

Tärkeitä dialogisuuden periaatteita

  • Lähtökohtana on kaikkia osapuolia kiinnostava asia, jota halutaan ymmärtää.
  • Keskustelu alkaa avoimella kysymyksellä, monipuolistaminen.
  • Aktiivinen kuuntelu, kytkeytyminen edelliseen puheeseen on tärkeää.
  • Jokainen puhuu avoimesti omissa nimissään, omien tuntemusten tarkkailua.
  • Huolehditaan keskustelun auttavuudesta.
  • Keskustelun tuloksen asiaa ymmärretään kokonaisvaltaisemmin, mutta
    johtopäätösten ei tarvitse olla samoja.

Dialogin toteutumisen perusedellytyksiä on omien näkökulmien avoimina pitäminen, jolloin
jokainen yksilö on tietoinen omista ajatuksistaan ja tuo ne avomesti muiden osallistujien
tutkittavaksi, keskusteltavaksi ja kyseenalaistettavaksi. Keskeistä dialogissa on myös väitteiden
testaaminen, jolla tarkoitetaan esitettyjen mielipiteiden merkityksen arviointia -
itsestäänselvyyksiä ei ole. Dialogi on enemmän kuin keskustelua. Eikä monologeista tule
dialogia laittamalla niitä peräkkäin. Dialogi on mentaliteetiltaan jatkuvaa prosessia. Päämääränä
ei niinkään ole saavuttaa pysyvä yhteisymmärrys tai ideaali kuin jatkuva yhteys. Dialogissa ei
pyritä niinkään vakuuttamaan toisia eikä saamaan heitä ymmärtämään puhujaa itseään kuin
kuuntelemaan ja ymmärtämään itse, niin muita kuin itseäänkin. Päämääränä on saavuttaa flow-
tila, jossa uudet oivallukset syntyvät yhteydestä.

Suomalainen viestintäkulttuuri edustaa hiljaisen kommunikaation kulttuuria, jossa keskustelu
rakentuu perinteisesti monologien eli yksinpuheluiden sarjasta: osallistujat kertovat valmiin,
ajatuksensa lopputuloksen. Sen sijaan että esitetään keskeneräinen ajatus, ollaan mieluummin
kokonaan puhumatta. Dialogissa myös keskeneräiset ajatukset ovat hyväksyttyjä. Dialogissa
yhteisen tiedon rakentaminen perustuu kysymisen ja tiedustelun vuorovaikutukseen, jossa
jokainen keskustelija tuo oman ymmärryksensä keskusteluun mukaan ja jossa yhteistä
ymmärrystä rakennetaan erilaisten näkökulmien pohjalta. Dialogiin kuuluu omien ajatusten
ilmaisu suoraan, tiedustelu, edellisen puheenvuoron jatkaminen sekä toisen ilmaisun täsmällinen
vastaanottaminen. Tiedustelu vie ajatuksenkulkua uusille poluille ja siinä tehdään avoimia
kysymyksiä, reagoidaan kuumiin sanoihin ja avataan ajatusten kulkua.

Viimeksi muutettu: tiistai, 12 joulukuu 2006, 20:39