Ylemmän AMK- tutkinnon metodifoorumi > 5. Kehittämisprosessien tutkimusstrategioita > Arviointitutkimuksen strategioita > Pehmeä systeemianalyysi
1 2 3 4 5

Pehmeä systeemianalyysi

Pehmeä systeemianalyysi (Soft Systems Methodology) on amerikkalaisen Peter Checklandin vuonna 1986 julkaiseman teoksen Systems Thinking, Systems Practice innoittamana levinnyt laajaan käyttöön ja rantautunut myös Suomeen. Checkland tarkoittaa metodologialla joukkoa erilaisia metodeja tai tekniikoita, jotka sovelletaan kulloiseenkin tilanteeseen soveltuviksi ratkaisumalleiksi. Tässä tapauksessa systeemissä etenevä suunnittelija vastaa samanaikaisesti sekä kysymykseen "mitä?" että kysymyksen "miten?"(Vrt. Mannermaa 1992, 260)

Pehmeää systeemianalyysiä pidetään tervetulleena metodina käytännönläheisten ja tulostavoitteisten kehittämishankkeiden tutkimustehtävissä. Sen lähtökohtana ovat pehmeät, huonosti ja epätäsmällisesti määritellyt ongelmat. Ongelmia käsitellään todellisessa maailmassa eikä niiden käsittelyä eristetä pelkästään laboratorioihin. Ratkaisun kriteerinä on, että asianomaiset ihmiset pitävät sitä onnistuneena tai että ongelmatilanne on parantunut tai että on saatu näkemystä asiaan. Pehmeä systeemianalyysi on tarkoitettu yleiseksi ja joustavaksi kehikoksi ongelmanratkaisutilanteissa kaikenlaisiin sellaisiin inhimillisiin systeemeihin, jotka ovat luonteeltaan enemmän tai vähemmän "pehmeitä".

Kuva Pehmeän systeemisuunnittelun malli (Checkland 1986, 163; soveltanut Anttila 1993).

Lähtökohtana on systeemin määrittely inhimillisen ja teknologisen maailman tavoitteellisena yhteistoimintana. Sen jälkeen valitaan järjestelmä, joka ratkaisee suunnittelijan havaitseman ongelman, ja aloitetaan toimenpiteet. Määritellään valitun systeemin tavoitteet ja suoritusten mittaukset sekä suunnitellaan suoritusten ja tulosten arvioinnit. Systeemi voidaan suunnitella joko paperilla tai tietokoneella, sitä varten voidaan rakentaa erilaisia malleja, sitä voidaan simuloida ja etsiä erilaisia optimiratkaisuja.

Ydinidea pehmeässä systeemissä on se, että se muistuttaa ongelmanratkaisuprosessia. Erona ongelmanratkaisuprosessiin, jonka tulokseksi usein ymmärretään jokin äkkiä keksitty ad hoc -idea, systeemianalyysissa keskitytään tutkimaan myös sitä prosessia, jonka tuloksena jokin ratkaisu syntyy. Systeemiajattelu syntyy tarpeesta seurata, ymmärtää ja suunnitella kasvua ja muutosta monimutkaisissa yhteyksissä, joissa joukko erilaisia tekijöitä on vuorovaikutuksessa keskenään.

Mallissa vaiheet on jaettu kahteen kenttään: reaalimaailman kenttään ja systeemiajattelun kenttään. Toiminnan kierto tapahtuu siirtymällä kentästä toiseen ja palaamalla takaisin. Pehmeässä systeemianalyysissä on havaittavissa seuraavat vaiheet:

- Se alkaa tarpeesta parantaa ja tai kehittää jotakin olemassa olevaa, tavallisesti jossakin sosiaalisessa verkossa toimivaa järjestelmää, jossa on havaittu jokin heikosti tai huonosti määritelty ongelma tai kehittämistarve.

- Ongelmaa pyritään täsmentämään.

- Pyritään selkiyttämään kohteen sisäisen rakenteen ja siihen liittyvän prosessin elementtejä ja niiden keskinäistä vuorovaikutusta.

- Määritellään alustavasti ne osatekijät, joilla systeemiä voitaisiin parantaa tai kehittää.

- Määritellään ne ydinvisiot (root definitions), joilla parannukset tai kehittäminen voitaisiin aikaan saada. Muodostetaan niistä erilaisia käsite- ja ratkaisumalleja.

- Parannellaan ja kehitellään näitä ratkaisumalleja käyttäen hyväksi yleistä systeemiajattelua.

- Verrataan ratkaisumalleja todellisuuteen.

- Vertailun tuloksia hyväksi käyttäen määritellään todellisuuden tasolla systeemiin kohdistuvat suotavat ja toivottavat muutokset.

- Suoritetaan tarvittavat toimenpiteet. (Vrt. Checkland 1986, 190)

Kirjallisuutta

Anttila, P. 1993. Käsityön ja muotoilun teoreettiset perusteet. Helsinki: WSOY.

Anttila, P. 2006. Tutkiva toiminta ja ilmaisu, teos, tekeminen. Hamina: Akatiimi.

Checkland, P. 1986. Systems Thinking, Systems Practice. Chichester: John Wiley & Sons.

Mannermaa, M. 1992. Evolutionaarinen tulevaisuudentutkimus. Tulevaisuudentutkimuksen paradigmojen ja niiden metodologisten ominaisuuksien tarkastelua. Helsinki: VAPK-kustannus.27-30.