Seksuaalisuus asiakastyön näkökulmasta > ERITYISTILANTEET > Seksuaaliset toimintahäiriöt > Naisen orgasmihäiriöt
1 2 3 4 5 6 7 8 9 10

Naisen orgasmihäiriöt

Orgasmi koetaan aivoissa ja sen mittaaminen on hankalaa. Tarkkaa määritelmää siitä, mitä orgasmilla tarkoitetaan ei myöskään ole olemassa. Tärkeintä seksuaalisuudessa ei ole pelkkä fysiologinen reaktio, vaan nautinto, tyydyttyneisyys ja mielihyvä. (Väisälä 2006).

Naisen orgasmihäiriöissä on kyseessä jatkuva tai ajoittain ilmenevä seksuaaliseen kiihottumiseen liittyvän orgasmin viivästyminen tai puuttuminen. Orgasmihäiriö ilmenee joko vaikeutena saavuttaa orgasmi tai täydellisenä orgasmin puuttumisena.
Kyse voi olla myös orgasmin intensiteetin tai laadun heikkoudesta, jolloin nainen ei koe sitä seksuaalisesti riittävän tyydyttävänä. (Räsänen 2003, Virtanen 2002.) Naisen tulee kokea orgasmittomuus yksilöllisenä ongelmana, jotta tilannetta voisi nimetä seksuaaliseksi häiriöksi (Väisälä 2006).

Kyseessä on primaarinen orgasmihäiriö, jos häiriö on ollut aina koko seksuaalisesti aktiivisen elämänkaaren. Sekundaarisesta orgasmihäiriöstä on kyse silloin, kun aiemmin orgastinen nainen on menettänyt kykynsä saada orgasmi. Häiriö voi ilmetä kaikissa tilanteissa tai tilanteeseen ja kohteeseen sitoutuen.

Syitä naisen orgasmihäiriöön

Orgasmihäiriöt johtuvat psyykkisistä ja fyysisistä syistä, esimerkiksi:

  • kumppanin sopimattomuudesta tai vastenmielisyydestä
  • parisuhdeongelmista
  • uskallus jatkamiselle puuttuu - syyllisyys, kontrollin menettämisen pelko
  • stressistä, haluttomuudesta
  • yhdyntäkivuista
  • päihteiden käytöstä
  • puutteellinen rakastelutekniikka, klitoriksen ärsytyksen vähäisyys

Tyypillisiä naisen orgasmihäiriölle altistavia psyykkisiä ja psykososiaalisia syitä ovat mm.

  • uskonnollinen tai muu puritaanisuus
  • raskauden tai muu seksuaalisuuteen liittyvä pelko
  • omat tai kumppanin puutteelliset seksuaaliset tiedot ja taidot
  • turhautuminen sukupuolielämään
  • myytti yhdynnäinaikaisen orgasmin ylivertaisuudesta tai luonnollisuudesta
  • traumaattiset seksuaalikokemukset
  • läheisyyden ja tunteiden ilmaisemisen kyvyttömyys
  • heikko itsetunto ja perusluottamus
  • sukupuolisen identiteetin epävakaus tai heikkous

Nainen saattaa saavuttaa orgasmin masturbaatiossa, käsillä hyväilyssä tai suuseksissä, mutta kärsii vaikeudesta kokea orgasmia yhdynnässä. Klitoris, häpyhuulet, emättimen ulkoaukko sekä muu vulvan alue ovat herkkiä seksuaaliselle kiihottumiselle, jolloin niiden hermotuksella ja verenkierrolla on tärkeä merkitys naisen orgasmin muodostumiselle. Myös lantionpohjassa, emättimen ulkopinnan läheisyydessä olevan pubococcygeus-lihaksen uskotaan osallistuvan yhdynnän tuottaman mielihyvän kokemiseen ja orgasmin laukeamiseen. (Virtanen 2002.)

Orgasmihäiriö voi kehittyä edellä mainittujen mekanismien rakenteellisten tai toiminnallisten poikkeavuuksien ja vikojen pohjalta. Aivotason sairaudet ja poikkeavuudet saattavat aiheuttaa orgasmihäiriöitä tai johtaa siihen. Masennus ja eri lääkkeet sekä eräät somaattiset sairaudet kuten diabetes ja MS-tauti vaikuttavat orgasmin syntyyn. (Hovatta & Kilkku 1995.)

Naisen orgasmihäiriöiden hoito

Naisten orgasmihäiriöiden hoito keskittyy pääasiallisesti seksuaalineuvontaan, seksuaaliterapiaan ja psykoterapeuttisiin menetelmiin. Jos aiheuttajana on elimellinen syy, sairaus tai lääkkeen sivuvaikutus, hoito kohdistetaan ensisijaisesti tähän. Useimmissa tapauksissa häiriölle ei voida osoittaa selvää yksittäistä syytä, joka vaikeuttaa hoitosuunnitelman laatimista ja toteuttamista. Aiheuttajasta riippumatta hoitoon pitäisi aina liittää seksuaalineuvonta, koska osassa tapauksissa se jo yksinään auttaa. (Virtanen 2002.)

Seksuaalineuvonnassa käsiteltäviä asioita:

  • Naisen asenteet seksuaalisuutta kohtaan
  • Käsitys orgasmista
  • Parisuhteen laatu ja kesto
  • Tilannetekijöiden merkitys
  • Kumppanin merkitys
  • Halun ja tunteiden merkitys
  • Naisen kehon rakenne ja toiminta
  • Kiihottamisen menetelmät
  • Erilaiset yhdyntäasennot ja yhdynnän muu tekniikka

Seksuaaliterapia

Seksuaaliterapiassa naista ohjataan tutustumaan itseensä, omaan kehoonsa ja sen toimintaan. Ohjataan harjoittelemaan asteittaisia harjoituksia parin kanssa. Häntä ohjataan systemaattisesti tarkastelemaan genitaalejaan itsenäisesti ja harjoittelemaan ”ohjattua masturbaatiota” ja tunnistamaan omia tuntemuksia ja vasteita. (Virtanen 2002.)

Naisen seksuaalisuus

Naisen seksuaaliterveys

Kirjallisuutta

Hovatta O. & Kilkku P. 1995. Naisen seksiongelmat. Teoksessa Hovatta O., Ojalatva A., Pelkonen R. & Salmimies P. 1995. Seksuaalisuus. Kirjakas/Rt-paino, Pieksämäki, 153-165.
Hovatta O., Ojalatva A., Pelkonen R. & Salmimies P. 1995. Seksuaalisuus. Kirjakas/Rt-paino, Pieksämäki.
Räsänen M. 2003. Naisen seksuaalitoimintojen häiriöt. Duodecim 119, 219-227.
Virtanen J. 2003. Kliininen seksologia. WSOY, Helsinki.

Väisälä, L. 2006. Seksuaalinen haluttomuus. Teoksessa D. Apter, L. Väisäälä K. Kaimola (toim.). Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä, 245-249.